Aluepalautus ry. on valtakunnallinen perus- ja ihmisoikeusjärjestö, joka ajaa Suomen viime sotien seurauksena Neuvostoliitolle pakkoluovutettujen alueiden palautusta neuvotteluteitse Venäjän hallusta.

Toiminta

tapahtuu järjestämällä erilaisia asiaan liittyviä jäsen- ja yleisötilaisuuksia, neuvottelemalla ja tiedottamalla sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tapahtumakalenterista uusimmat.

Toimimme

Toimimme yhteistyössä ProKarelia, Tarton rauha , Karelia Klubi, Suomen Karjalan Pakolaiset ja EUEEP -yhdistysten kanssa.

Tule mukaan

Liity jäseneksi ja tue isänmaamme kokonaisuutta

Aluepalautus Ry

Palautusmittari

Julkaistu 08.10.09 (Muokatttu: 07.10.09 )

Kysely Karjalan palautuksesta 19.03.2008 Sonera Plaza sivustolla Ilkka Kanerva - Karjalan palautus Turussa uutisen pohjalta

Haluatko Karjalan takaisin?

Yllä oleva kysely ei täytä varsinaisesti mielipidetiedustelun kriteereitä mutta saman suuntaisia tulokset ovat olleet nettikyselyissä .

Tutkimus Karjalan palautuksen kannatuksesta joulukuussa 2007
Karjala-lehti julkaisi itsenäisyyspäivänä 2007 puolueettomasti tehdyn MC-Info Oy:llä teettämänsä tutkimuksen Karjalan palautuksen kannatuksesta. Suomalaisista 38 prosenttia kannattaa Suomen pakkoluovuttaman Karjalan palautusta. Sitä vastustaa 43 prosenttia ja 19 prosenttia ei osaa sanoa mielipidettään asiassa.

Kannatuksen kasvu parissa vuodessa on ollut pari prosenttia ja vastustajien määrä on romahtanut 51 prosentista 43 prosenttiin, jota voidaan pitää suomalaisessa mielipideilmastossa merkittävänä.

Huomattavan uutisarvoista on myös se, että suomalaisista nyt 47 prosenttia kannattaa Suomen ja Venäjän hallitusten välisiä keskusteluja palautuksesta. Pari vuotta sitten heitä oli 43 prosenttia. Vastaavasti neuvottelujen vastustajien määrä on pudonnut 49 prosentista 43 prosenttiin, joka sekin on hyvin merkittävä muutos ja uutinen.

Johdattelematon tutkimusaineisto

Karjala-lehden tutkimuksessa huomattavaa on myös se, että se tehdään johdattelematta, kuten pitääkin. Meillähän on teetetty palautuskyselyitä, joissa on kysytty, kannattaako vastaaja palautusta, jos se tietää sotaa tai jos verotus kiristyy. Sodanuhkaa ei ole perusteltu eikä palautuksen tuloja ole esitetty menojen vastapainoksi.

Tuorein palautusgallup sivuutettiin suomalaisissa tiedotusvälineissä lähes tyystin tai huomioitiin pienin pakollisin uutisin. Aihe ei kohonnut puoluemittausten mukaisesti sähköisen median pääuutiseksi. Sitä ei käsitelty television ajankohtaislähetyksissä eikä se ollut keskusteluohjelmien valttikortti. Osa maakuntalehdistä vaikeni STT:n pikku-uutisen kokonaan.

Uutisen vähäisyydestä ei ole kysymys, vaan paljon puhutusta Karjala-traumasta, joka tuntuu myös uutisvälineissä. Tämä on tietenkin inhimillistä, jos sitä oireilee osa kansaa, niin totta kai sitä tapahtuu myös uutistoimituksissa.

Osa tiedotusvälineistä myötäilee poliitikkoja, jotka pyrkivät vaientamaan palautusasian vaikenemisella tai Pariisin rauhansopimus -liturgialla. Tämä koetaan turvalliseksi ratkaisuksi monessa toimituksessa. Asiaa ei ole, koska poliitikot eivät siitä puhu.

Merkittävää tiedontarvetta

Karjala-lehden MC-Info -tutkimuksessa uutisen arvoinen asia on myös se, että puolueetonta tietoa on vähän saatavissa palautuksesta. Liian vähän tietoa saaneiden joukko on kasvanut 42 prosentista 45:een. Kaksi vuotta sitten tietoa sai mielestään riittävästi 50 prosenttia, mutta nyt enää 44 prosenttia.
Opiskelijat ja alle 25-vuotiaat ovat selkeimmin sitä mieltä, että he eivät ole saaneet riittävästi palautustietoa. Palautus siis kiinnostaa nuorta sukupolvea, kuten palautusjärjestöt ovat toitottaneet maailmalle jo pitkään. Silti palautus on haluttu leimata monessa tiedotusvälineessä menneen ajan asiaksi - tarkoitushakuisesti.

Tiedon tarve ja mielenkiinto palautusta kohtaan on selkeästi kasvanut. Poliitikot ja tiedotusvälineet pyrkivät tästä huolimatta vaikenemaan palautuksesta ja sen käytännön seikkojen käsittelystä.

Mikä olisikaan kansalaisten tiedon taso, jos palautusneuvotteluista käytäisiin julkista keskustelua, palautuksen jälkeisen jälleenrakentamisen tulot ja menot asetettaisiin puolueettomasti vaakakuppiin ja tarkasteltaisiin Pariisin rauhansopimuksen loppujenkin artiklojen korvaamista Tarton rauhansopimuksella.

Tätähän juuri poliitikot pelkäävät; avointa keskustelua ja todellisen tiedon levittämistä. Voidaan vain ihmetellä, miksi tiedotusvälineet ovat lähteneet myötäilemään poliitikkoja tässä kysymyksessä, vaikka me toisaalta tiedämme kaiken entisen ministerin avioerosta ja nykyisen pääministerin seurustelusuhteista.

Venäjällä toki huomioidaan

Suomen alueiden palautuksessa ei siis noudateta journalismin pyhiä periaatteita, vaan jotain muuta. Samoin poliitikot eivät keskustele tämän kysymyksen osalta siitä mistä kansalaiset keskustelevat.

Aluepalautus ry ja muut palautusjärjestöt tietävät, mitä kansalaiset ajattelevat ja miten huutava yleinen tiedon ja keskustelun tarve on. Se on tullut kenttätyössä esiin ja siitä järjestöillä on jo yli 15 vuoden kokemus.

Jos Suomen alueiden palautusta vertaa Berliinin muuriin, niin palautusmuuri on yhä olemassa ja Suomen kansa yritetään pitää sen itäpuolella.

Nyt on kuitenkin jo aika julkisesti puhua Suomen palautuvista alueista, koska poliitikkojen ja mediapäättäjien jarrutuksesta huolimatta palautuksen muuri kaatuu kohta väistämättä. Rutinaa tietenkin kuulu muurin murtuessa, mutta se kuuluu asiaan.
Venäläiset tiedotusvälineet ovat toki kertoneet tuoreimmasta Suomen alueiden palautustutkimuksesta. Jokainen suomalainen Venäjälle matkaava poliitikko joutuu toistuvasti vastaamaan tätä asiaa koskeviin Venäjän median kysymyksiin, vaikka siitä ei meille kerrota Suomessa. Palautus kiinnostaa Venäjää.

Myytävät tuotteet

Tutustu myös:

Mielipidemittari

Pariisin rauhansopimus edellyttää pakkoluovutettujen alueiden palauttamista suomalaisille?

	Kyllä
	Ei
	En osaa sanoa